Mihin tämä perustuu?
Olemme paitsi eläneet, myös pitkään opiskelleet ja tutkineet sitä, mikä ihmisen saa tikittämään. Teorioita ja viitekehyksiä on paljon, hyödyllisimmiksi olemme havainneet seuraavat:
- Kognitiivinen teoria
- Ratkaisukeskeinen teoria
- Itseohjautuvuusteoria
- Mentalisaatioteoria
- Hyväksymis- ja omistautumisterapia
- Tietoisuustaidot
Kognitiivisen teorian keskeinen kiinnostuksenkohde on ajatusten, tunteiden, fyysisten tuntemusten ja toiminnan yhteyksien tunnistaminen. Sillä, miten olemme elämämme aikana oppineet havainnoimaan ympäröivää maailmaa ja itseämme, miten suodatamme havaitsemamme informaation ja tulkitsemme sitä uskomustemme mukaisesti, on vaikutusta tunteisiimme, toimintaamme ja tuntemuksiimme. Tältä pohjalta myös teemme päivittäin lukuisia päätelmiä ja valintoja, jotka määrittävät elämämme sisältöjä. Ajatuksemme, uskomuksemme ja tulkintamme vaikuttavat tunteisiimme, jolla on taas vaikutusta valintoihimme, toimintaamme ja suorituksiimme. Em. elementit ovat jatkuvassa kehämäisessä vuorovaikutuksessa toisiinsa. Kognitiivista työotetta käyttäen pyritään vaikuttamaan ajatteluun ja toimintaan siten, että suorituskyky ja hyvinvointi kehittyisivät toivottuun suuntaan – optimaalisiksi.
Ratkaisukeskeinen teoria tarjoaa tulevaisuuteen suuntaavaa, näkökulmia avaavaa, myönteistä, tavoitteellista ja voimavaroja aktivoivaa ajattelua. Siinä muodostetaan mielikuvia siitä, miten asiat ovat silloin, kun ne ovat hyvin, ja asetetaan tavoitteet myönteisen tulevaisuusvision mukaisesti. Ko. työtavassa käytetään mm. tavoite-, ihme-, asteikko-, poikkeus-, tulevaisuus-, selviytymis- ja voimavaroihin liittyviä kysymyksiä. Ratkaisukeskeinen ajattelu pohjautuu vahvasti positiiviseen psykologiaan, joka poikkeaa perinteisestä, sairauksiin, ongelmiin ja häiriöihin fokusoivasta psykologiasta. Positiivisen psykologian keskeinen näkökulma on terveyden vahvistamiseen tähtäävä. Sitä on luonnehdittu myös tieteen alueeksi, joka tutkii sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Fokusoimalla ihmisen voimavaroihin ja vahvuuksiin, voidaan tukea hyvinvointia sekä ehkäistä sairauksia ennalta.
Itseohjautuvuusteorian mukaan ihmisellä tulee täyttyä kolme psykologista perustarvetta, jotta voi elää merkityksellistä elämää. Omaehtoisuus (autonomia), eli kokemus siitä, että ihminen voi itse, vapaasti omasta sisäisestä motivaatiostaan käsin, valita ja päättää tekemisensä. Pystyvyys (kyvykkyys), kokemus pätevyydestä, haasteista selviytymisestä ja aikaansaavuudesta, sekä yhteys kanssaihmisiin (läheisyys), jolloin ihmisen perustavaa laatua oleva tarve kokea yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä toisiin ihmisiin täyttyy. Myös kokemus siitä, että voi tehdä hyvää toisille ja että itsen antama panos yhteiseen maailmaan on avuksi muille, lisää tutkitusti merkityksellisyyden kokemusta. Onnellisuus on tutkimusten mukaan kehno tavoite elämässä, mutta se on mitä miellyttävin sivutuote merkityksellistä elämää elettäessä.
Mentalisaatioteoria selittää kykyämme hahmottaa niin oman, kuin toistenkin ihmisten mielen toimintaa. Sen avulla pyritään ymmärtämään päällepäin näkyvän käyttäytymisen taakse ja pohtimaan, minkälaisia mielen tiloja, ajatuksia, tunteita, uskomuksia toiveita, kokemuksia ym. käyttäytymisen takana on. Mentalisaation avulla siis kykenemme vähentämään toisiin ihmisiin kohdistamiamme väärintulkintoja. Mentalisaatiokykymme vähenee stressaavissa tilanteissa. Voimme kuitenkin harjoitella mentalisaatiota, se voi olla meille suureksi avuksi niin henkilökohtaisessa, kuin työelämässämmekin.
Hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) tavoitteena on tukea asiakkaan arvojen mukaista ja merkityksellistä elämää sekä lisätä psykologista joustavuutta. Keskeinen työskentely kohdistuu asiakkaan omien arvojen kirkastamiseen, ja niiden saattamiseen käytäntöön elämässä.
Tietoisuustaidot / tietoinen ja hyväksyvä läsnäolo (Mindfulness) on pysähtymistä tässä ja nyt –hetkeen, ilman omien sisäisten tai ulkoisten kokemustemme analysoimista tai arvostelemista. Tietoinen läsnäolo on nykyhetken ja samalla omien ajatusten, tunteiden ja kokemusten hyväksymistä. Tietoisen ja hyväksyvän läsnäolon harjoittaminen on avuksi masennuksen, ahdistuksen, stressin ja kivun lievittämisessä. On havaittu, että läsnäolotaitojen säännöllinen harjoittaminen tukee niin fyysistä terveyttä, kuin keskittymistä, rauhoittumista, tunteiden säätelyä kuin oppimistakin. Muita usein havaittuja vaikutuksia ovat luovuuden, oppimiskyvyn ja muistin parantuminen, vuorovaikutustaitojen kehittyminen, itsetunnon ja -tuntemuksen vahvistuminen. Tämä kaikki tukee työssä jaksamistasi sekä toimintaasi yrittäjänä!